Niin siinä vain taitaa käydä. Ei siitä ole kauankaan, kun vasta aloittelin lastenohjaajalinjalla, ja nyt olisi valmistuminen tiedossa kuukauden sisään. Vein jo työhakemuksia kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, ehkä minulla käy tuuri. Jos saisin töitä, voisin ostaa enemmän juttuja. Oma Wii olisi kiva, tähän asti olen tuhonnut kämppiksen Wiitä. Sama juttu PS3:n kanssa. Taulutelkkarikin olisi tosi hieno. Ja tietysti kaikki pokemonkrääsä.

Vähän vaikea uskoa, että 15 vuotta kestänyt koulutaipaleeni on pian ohi. Kuusi vuotta ala-asteella, kolme yläasteella, toiset kolme lukiossa ja sitten vielä kolme lastenohjaajalinjalla. Hmm, ehkä menen vielä joskus ammattikorkeaan tai jonnekin, jos alan havitella ammattia, josta saa enemmän palkkaa, mutta luulenpa olevani tyytyväinen näinkin. Tykkään kuitenkin opiskelusta paljon, tuntuu jotenkin, ettei tarvitse olla vielä aivan aikuinen aikuinen. Töissä käyvänä taas pitää olla sellainen, tylsää. No mutta, vapaa-ajalla saan olla niin pentu kuin haluan, ja koska todennäköisesti työskentelen tulevaisuudessa lasten parissa, ei sen aihepiirin ammateissakaan lapsenmielisyys tee yhtään huonoa!

Olen ehkä liian optimistinen, koska työelämä on rankkaa ja väsyttävää, mutta toivossa on hyvä elää, kun vielä voi. Enköhän minä kissojen ja hauskojen harrastusten voimalla kestä melkein mitä vain!