Olenpas ollut enemmän tai vähemmän kuollut jo jonkin aikaa. Joulu meni, samoin uuden vuoden juhla. Minä en voi sanoa saaneeni juuri mitään aikaiseksi. Viimeiset kuukaudet olen tehnyt sitä samaa kuin aina ennenkin - pelannut, katsonut piirrettyjä, roikkunut netissä, tehnyt käännös/oikolukuhommia.

Uutta on kuitenkin Rockman-intoni palautuminen, joten nyt pölisenkin tähän oman hölmön tarinani aiheeseen liittyen. Olen ollut melkoinen pelaaja ihan kersasta asti, ja siitä saan kiittää yksin omaan Rockman-sarjaa. Jo kaukaiselle 90-luvulla fanitin tuota sinistä sankaria, pelasin pelisarjan kolmatta osaa NES:illä kuin viimeistä päivää ja leikin pikkuveljen kanssa pelin tapahtumia. Jossain vaiheessa tämä innostus katosi uusien fanitusten tieltä. Mutta kuten jokainen tosifani tietää, ei innostus koskaan laannu kokonaan, se vain nukkuu välillä.

Seuraava huomattava piikki oli kuutosluokalla, kun inspaannuin jälleen kerran vanhasta kunnon NES:istä. Meillä ei enää ollut sille juuri mitään pelejä vanhempien myytyä suurimman osan pois (näiden mukana tietysti meni myös Rockman 3, vai pitäisikö sanoa Mega Man 3 kun kerran euroversiosta oli kyse), joten aloin sitten metsästää sitä uudelleen. Ostin viikkorahoillani joka viikko Keltaisen pörssin ja luin sieltä pelien myynti-ilmoitukset. Kovin kauan ei tarvinnut etsiä, kun onnistuin paikantamaan yhden kolmosen! Kun se kolahti postilaatikosta, olin onneni kukkuloilla~ Siihen mennessä olin onnistunut saamaan haltuuni myös sarjan neljännen osan. Sain sen serkuiltani, joilta olimme kyseistä peliä lainailleet joskus vuonna nakki. Loistoyksilö sekin, mutta kolmonen oli kuitenkin se pelien peli meikäläiselle. No niin, näitä tuli sitten tahkottua aikansa, ja kuutosluokan kevätpuolella sain synttärilahjaksi PSX:n ja Rockman DASH 2:n euroversion (elikkäs Mega Man Legendsin, anteeksi nyt vain että suosin kuitenkin noita alkuperäisnimiä). Kyseisen pelin ansiosta intoni sarjaa kohden pysyi hengissä vielä hyvän aikaa, kunnes sitten sain pleikkarilleni muitakin pelejä, ja kas kummaa, pian jäi Rock kumppaneineen taas taka-alalle.

Aikaa kului aivan että viuuuuh, ja pianpas sitä oltiinkin jo yläasteen lopulla. Täytyy myöntää, etten enää muista, mistä silloinen uusi kipinä pelisarjaa kohti alkoi, mutta se oli varmasti aikaa, jolloin paneuduin Rockmanin maailmaan huomattavasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olin oppinut käyttämään huuto.netiä, ja sieltähän sitten bongasin jatkuvasti uusia hienoja löytöjä niin pleikkarille kuin NES:illekin. Tässä vaiheessa innostuin myös pelien japaniversioista, ja hankin PSX:lle Super Adventure Rockmanin. Täytyy sanoa, että juoni meni minulta vinhasti ohi, vaikka peli olikin melkeinpä pelkkää videota. Pääkohdat juonesta tajusin, mutta se kaikki pieni tärkeä meni ohi että huis vain. No, sepä ei tahtia haitannut! Näihin aikoihin tutustuin Rockmaniin muussakin mediassa - hankin jenkkiversion (josta onneksi löytyi japsiääniraita enkkuteksteillä) Rockman OVA:sta sekä Ariga Hitoshin aivan upean Rockman Megamix -mangasarjan sekä yhden pokkarin pituisen Rockman Remixin. Japaniksihan nekin olivat, enkä osannut lukea yhtään, joten jälleen turvauduin kuviin ja selvittelin juonta niiden avulla. Piirrostyyli kiehtoi minua valtavasti, puhumattakaan selvästi hieman aikuismaisemmasta lähestymistavasta klassisen Rockmanin maailmaan. Eivät ne sarjikset mitään k18-materiaalia olleet, mutta hurjan jännittäviä ja välillä hyvinkin vakavia silti. Veikkaisin tämän vaiheen olleen pisin tähänastisista Rockman-fanituskausistani. Sekin kuitenkin päättyi lukioaikana muiden pelien ja sarjojen ponnahtaessa etualalle.

Yhtäkkiä olemmekin nykyhetkessä. Kesti viitisen vuotta innostua sarjasta taas, ja nyt olen löytänyt aivan uusia ulottuvuuksia vanhoista kunnon peleistä sekä mainitsemistani Megamix-sarjakuvista. Nyt sujuu japanin kielen kuullunymmärtäminen oikein upeasti, ja olenpa löytänyt itseni lukemasta Megamixiä. Kyllä, lukemasta. Vaikken ole mikään kanjinero, osaan silti jonkin verran, ja furiganat tietysti auttavat. Osaan kääntää tekstin suurimmaksi osaksi päässäni, ja voi sitä hienoa maailmaa, niitä ihania repliikkejä ja sitä kaikkea Arigan luomaa upeutta, jota en vain osaa kuvailla. Tällä hetkellä tekisi melkeinpä mieli alkaa kääntää tuo Rockman Megamix -manga sujuvalle suomen kielellekin, tulisipahan siinä harjoiteltua jaapponia entistä enemmän.

Mutta, mistäs tämä nykyinen Rockman-intoni lähti? Kuten ehkä vielä muistat, sanoin Rockman DASH 2:n olleen ensimmäinen PSX-pelini ikinä. Se on ollut minulla nyt yhdeksän vuotta. Sen läpipeluusta asti olen odottanut odottamistani, milloin mahtaisi Capcom julkaista pelisarjan kolmannen osan. Olin aivan varma, että kyllä se sieltä vielä joskus tulee, kunhan vain maltan odotella. Ja viime syksynä se sitten paljastettiin! Kolmas osa tulee 3DS:lle! Olin äärettömän innoissani. Niinpä sitten syystalven aikoihin rupesin nauttimaan nostalgia-annosta pelaamalla nuo kaksi edeltävää osaa läpi, ostin ensimmäisen osan japaniversion ja sekin tuli jo läpäistyä... nyt sitten odottelen kakkosen japsiversiota tulevaksi Japanin puolelta, jotta saan pidettyä nälkäni kurissa~ Ostinpa myös DASH-sarjaan kuuluvan spinoff-pelin, Tron ni Kobunin enkkuversion (eli "The Misadventures of Tron Bonne") eBaystä. Minulla on siis vielä paljon pelailtavaa ennen kolmanne osan tuloa, ja uskon hyvinkin pysyväni fiiliksissä siihen asti! After all, onhan minulla vielä DASH:ien jälkeen myös noita Arigan tarinoita luettavana sekä Classic-sarjan pelejä pelattavana. Päätinpä myös haalia itselleni pienen kokoelman suosikkihahmostani - yllätys, yllätys, Rollista! Yksi suloinen figuuri kaunistaa jo kaappiani, ja eräs toinenkin on jo matkalla.

Kyllä pelaajan elämä on ihanaa. Varsinkin näin vanhan suosikin kanssa, kun muistaa ne kaikki ilon, turhautumisen ja surun hetket vuosien varrelta. Moni varmaan haukkuisi nolifeksi, mutta itse olen kyllä vallan tyytyväinen pieniin saavutuksiini~