Tykkään näemmä viettää hiljaiseloa useita kuukausia ja sitten ponnahtaa paikalle kirjoittamaan jotakin randomia. Niin tälläkin kertaa. Tähän ei kukaan varmaankaan edes lue, joten on aivan sama, mitä moskaa tänne suherran.

Ensinnäkin, työt. Ensimmäiset kuukaudet ihka ensimmäisissä töissäni ovat menneet niin hienosti, että toivoisin jo saavani pysyvän paikan heti määräaikaissopimuksen loputtua. Siihen on pieni mahdollisuus, sillä yksi työntekijöistä jää varmaan melko pian eläkkeelle, ja minulla saattaisi kai olla mahdollisuus täyttää hänen jättämänsä vakiopaikka. Se olisi kyllä ihannetilanne. Harmi vain, että aivan varmaa tietoa tämän työntekijän eläkkeellejäännistä ei tässä vaiheessa ole. Teen kuitenkin parhaani, niin ehkä työnantajani haluavat pitää minut vielä kahden ensimmäisen vuoden jälkeenkin. Alle kouluikäisten kerhojen vetäminen on kyllä rankkaa, mutta samaan aikaa hauskaa. Työpäivät kuluvat nopeasti ja sitä rataa. Plus, tuntimäärä viikossa on vain 33 ja palkka on silti tosi hyvä. En voisi parempaa toivoakaan.

Fansubrintamalla edetään hitaasti. Olen kyllä saanut juttuja tehtyä, mutten ollenkaan siihen tahtiin kuin toivoisin. Uusimman Tales of Symphonia -jakson käännös sentään etenee hienosti, vaikka hitaanpuoleista hommaahan tuo on ollut. Jakso oli muutenkin kerrassaan mahtava, aiheutti melkoista emotionaalista myrskyä ainakin meikäläisessä. Toivottavasti saan pian käännöksen julkaisukuntoon, niin muutkin pääsevät tekstityksillä katsomaan tätä vuoden hulppeinta jaksoa (okei, mielipiteeni on puolueellinen).

Olen ollut aktiivisesti mukana useilla foorumeilla viime aikoina, ja perustinpa vastikään ihan oman foorumiropenkin. Kyseessä on FIM RPG, My Little Pony: Friendship Is Magic -aiheinen tapaus. Ei varmaan inspaa kovin monia, mutta toivon mukaan jäseniä kuitenkin kertyisi. Tähän mennessä liittyneet ovat ainakin olleet hurjan mukavia ja ystävällisiä. Lisäksi liityin juuri Pokemon Unknown -nimiseen roolipeliin, joka pienestä koostaan huolimatta on varsin laadukas ja heti alusta alkaen hauska. Suosittelen kaikkia blogiini eksyneitä ja foorumiropeista kiinnostuneita tsekkaamaan nämä. :>

Mitäs tässä muuta. Elämäni pyörii nykyisin siis paljolti töiden ja foorumiropeilun välillä. Tietysti kissat ovat yhtä lailla aktiivisesti mukana aiheuttamassa päänvaivaa, eikä keräilyäkään sovi unohtaa! Viime aikoina on hyllyyn ilmestynyt aivan liikaa Puella Magi Madoka Magica -krääsää. Hieno sarja, joten päätin kerätä figuja parista hahmosta. :D

Muttajoo, tuskinpa tässä sen suurempia. Roll kuittaa. Nähdään taas joskus... puolen vuoden päästä... tai jotain.

Tein jännän testin (kiitos Eve!) ja halusin postata tulokset ihan vain etten niitä unohda. Pitää kirjoitella jossakin vaiheessa tarkemmin omia ajatuksia näistä, mutta nyt toistaiseksi pelkät tulokset.

Main Type	Overall Self

Take Free Enneagram Personality Test

Nekocon oli ja meni. Kivaahan siellä tietysti oli kaverin kanssa pörrätä, vaikka olinkin lupautunut ohjelmanumeroa vetämään ja sen takia jänskätti. Kyseinen ohjelmanumero oli siis fansubbaajien paneelikeskustelu, jossa pölistiinkin melkein kaksi tuntia tiivistä asiaa! Okei, välillä harhauduttiin oikein kunnolla aiheesta, mutta pääasia että meillä panelisteilla sekä yleisöllä oli hauskaa!

En jaksa oikeasti pölistä siitä paneelista, koska ei ketään tosissaan kiinnosta ja se tosiaan meni ihan kivasti, ilman sen suurempaa draamaa. Conista noin muuten voisin pari sanaa kuitenkin sanoa, se nimittäin oli ensimmäiseni. Tunnelma oli varsin kotoisa, ja tuntui mahtavalta kuljeksia monien muiden samanhenkisten keskellä. Okei, en ole mikään järin suuri Japani-fani enää nykyisin verrattuna yläasteaikoihin, mutta kyllähän sitä vielä piirrettyjä katselee ja haaveilee joskus Japanin-matkasta. En ollut koskaan ennen nähnyt niin paljon samanhenkistä poppoota yhdessä paikassa. Oikeasti, olen elänyt koko ikäni pienissä kylissä, joissa ihmiset mieltävät mangan pokemoniksi. Ainakin kaikki minua vanhemmat, kun taas nuoremmat ihkuttavat mangaa täysillä ilman sen syvällisempää syytä, se vain on in.

Enivei, pari kertaa oikeasti skitsahdin ja fanityttömoodi pukkasi päälle. Ensiksi niin sattui, kun näin erään cosplayerin cossaavan Tales of Symphonia -hahmoa, Colletia. Voi luoja, ravasin tämän tyttösen luo ja hehkutin Symphonia-cossien vähäisyyttä ja pyysin saada ottaa kuvia. Onneksi tyttö oli varsin kiva eikä suuttunut kummajaisuudestani, vaikka toisaalta, eivätkös kaikki cossaajat halua itsestään otettavan kuvia? Muuten otin melko vähän kuvia, koska kännykän kameralla ei kauheasti juhlita.

Toinen sekokohtaus tuli, kun näin Fantasiapelien myynpisteessä Magic Knight Rayearth -pokkarin, joka kattoi koko ensimmäisen juonikaaren. Olin lukenut "Reikkaa" viimeksi yläasteella, joten kirja oli pakko saada. Oli kyllä äärimmäisen nostalginen olo sitä lukiessa. Reikka kuitenkin oli yksi ekoista vahtaamistani animeista... siis sellaisista, joiden jo tiesin oikeasti olevan animea. Kiitoksia SubTV, joka esitti sarjan keväällä 2002. <3 Muttajoo, ilmeisesti tänä vuonna ilmestyy myös Reikan toinen osa, joka puolestaan kattaa toisen (ja samalla viimeisen) juonikaaren. Täytynee ostaa mokomakin.

Conissa tuli myös "tavattua" Sangatsun pöydällä istuskeleva (tai no, seisoskeleva) Chi ja saatua siltä nimmari! Yksi conin kohokohtia sekin. Räpsin myös kuvia kissanpennusta, mutta niitä en jaksa kamerastani vielä siirrellä. Ehkä joskus kaukana tulevaisuudessa. Tapasin myös Antti-sedän ja jopa juttelin sen kanssa, mutten sitten jostain typerästä syystä uskaltanut kertoa olevani Mussan "keksijä". Harmittaa nyt jälkikäteen hieman. Olen vain turhan nössö.

...

Se nekoilusta. Viestin sävy muuttuu nyt dramaattisesti, koska seuraava asia ei ole aivan niin happyhappyä kuin nekocon. Todella toivon, että olisi... mutta ei.

Haluan sanoa pari sanaa Rockman DASH 3:sta, jota odotin julkistettavaksi aina vuodesta 2002 (tai 2001, en tarkkaan muista) lähtien. Kun viime vuonna ilmoitettiin, että kyseinen peli viimein tehtäisiin, olin niin iloinen ja hyper. Kesken jäänyt tarina saisi viimein jatkoa! Kävin pelin sivuilla joka päivä, luin uutisia ja intoilin toisten fanien kanssa aina tähän heinäkuuhun saakka.

Sitten kappas. Capcom ilmoittaa peruvansa projektin. Jäin sanattomaksi. Uskoni Capcomiin meni tämän myötä lopullisesti. Ensin tapettiin Breath of Fire, ja nyt viime vuosien ajan mokomat ovat hiljalleen tappaneet Rockman-sarjaa. En voi käsittää. Tai voin kai. Raha ratkaisee binesmaailmassa, eikä DASH koskaan menestynyt kamalan hyvin. MUTTA kun tällä kolmosella oli kaikki edellytykset menestyä. Sitä kehiteltiin avoimesti, fanien annettiin jopa olla mukana joidenkin ominaisuuksien kehittelyssä, peli näytti lupaavalta ja kiintoisalta ja olisi varmasti tarttunut monen Rockmanista tietämättömänkin mukaan pelikauppareissulla.

Minä ja tuhannet muut fanit olemme odottaneet tälle hienolle sarjalle jatkoa jopa kymmenen vuotta. Ai että tuntui hyvältä kun Capcom sitten kaiken toivon valamisen jälkeen veti maton alta. Kiitos kamalasti.

Nyt tajusin, että olisi pitänyt kirjoittaa tämä rantti ensin ja sitten hehkuttaa nekoconia, niin olisin ehkä nyt kirjoittamisurakan lopussa paremmalla tuulella. Nyt on suussa vain paha maku Capcomin typeristä ja paskamaisista touhuista. Hm. No, ensi kerralla olen viisaampi.

Kerronpa teille jälleen tarinan. Olen ollut aivan uskomaton Chi's Sweet Home -sarjan fani jo vuosia. Sekä anime että manga ovat minulle varsin tuttuja, joskin animeversio on fansubbauksen kautta tullut hieman mangaa tutummaksi, käänsinhän molemmat tuotantokaudet sekä erikoisjakson suomeksi niiden ilmestyessä.

Viime joulukuun tienoilla sitten kuulin Chi's Sweet Home -mangan rantautuvan Suomeen, julkaisijana Sangatsu Manga. Mielestäni ehdottomasti paras vaihtoehto nykyisistä julkaisijoista. Silti minua huoletti. Nyt sarjasta tulisi virallinen suomiversio (vaikka se olikin sarjakuva, ei piirrossarja), ja kaikki se aika, työ ja vaiva, jonka olin käyttänyt sarjan kääntämiseen sekä termistön ja nimien keksimiseen, menisi hukkaan. Virallinen versio kun olisi se "oikea", huolimatta siitä, että omani oli ensin. Pakkohan tämä olisi hyväksyä, ei minulla olisi oikeutta valittaa, olenhan pelkkä fansubbaaja.

Sen illan aikana mietin asiaa paljon, ja lopulta päätin kirjoittaa asiasta Antti-sedälle. Kirjoittelin lyhyesti fansubeista sekä siitä, että monet suomalaiset fanit ovat löytäneet Chin fansubbiemme kautta, ja tietysti mainitsin sarjassa käyttämistäni nimistä ja sanoista.

Sain vastauksen pian, ja minulle selvisi, että Antti-setä on sarjan kääntäjä - viestini meni siis aivan oikealle henkilölle! Hänen mielestään ehdotusteni joukossa oli toteuttamiskelpoisia juttuja, mutta hän ei siinä vaiheessa sanonut sen enempää. Jäin erityisesti jännäämään, mitä kävisi mustalle kissalle. Chi kutsuu tätä japaninkielisessä versiossa nimityksellä "kuroi no",  eli yksinkertaisesti "musta". Itse taas satuin keksimään kollille hauskan suominimen, Mussa. Ei tuo kieltämättä kamalasti ajatustyötä vaatinut, mutta se oli kiva ja kekseliäs (Musta + kissa = Mussa).

Tänä perjantaina ilmestyikin Chin kolmas osa kauppoihin... ja ilokseni sain todeta: Mussasta tuli tämän kissan virallinen suominimi! Chin puheessa siis, kaikki muut puhuttelevat tätä kissaa satunnaisilla nimillä (musta kissa, karhukissa, jne.). Toki, koska Chi lausuu suomessa s:n t:nä, Mussa on Mutta, mutta yhtä kaikki. Olen tosi tyytyväinen.

Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että tällainen mitättömyys kuin minä sai vaikuttaa noinkin suuresti viralliseen julkaisuun. Ainakin minulle tämä antoi Sangatsun poppoosta erittäin hyvän ja suvaitsevaisen kuvan, vaikka tämä päätös taisikin olla lähinnä Antin vastuulla.

Ja nyt, hyvät (olemattomat) lukijat, te varmaan kysytte: "Siinäkö kaikki?" Kyllä, siinä kaikki. Tämä on yksi elämäni huippukohdista tähän mennessä. Joko minulla on ollut tosi tylsä elämä tai sitten sinä et tajua tämän hienoutta... mutta olkoon kummin vain, pääasiahan on, että Mussa on nyt virallisesti Mussa!

Niin siinä vain taisi käydä.