Olinpas töissä yksiöisellä lasten kesäleirillä, joka oli tarkoitettu 7-10-vuotiaille. Ohjelmaa oli paljon, ja voi että nyt väsyttää! Ihanaa olla kotona omassa rauhassa. Huomenna alkaakin sitten 10-12-vuotiaiden leiri, ja lienee sanomattakin selvää, että menen sinnekin. Se olisi kaksiöinen, mutta ajattelin olla paikalla vain toisen öistä (toki käyn siellä joka päivä ja olen mukana ohjelmassa). Järkeni ei välttämättä kestäisi kahta yötä poissa kotoa ja meluavien kersojen keskellä.

Ei sillä, minähän tykkään penskoista, tuskin muuten olisin lastenohjaajaksi kouluttautumassa. Ehkä tähän leirihommaankin vain pitää tottua. Metsän keskellä vain on niin mahdottomasti paarmoja, sääskejä ja mäkäräisiä, että heikompaa hirvittää, ja varsinkin tällaista ötökkäkammoista! Tänään jouduin seisoskelemaan tunnin metsässä, kun lapsilla oli luontoratahommeli. Tosi ahdistavaa olla sääskien ja paarmojen peitossa, varsinkin kun jälkimmäiset purevat niin ikävästi. Kyllä sieltä silti selvisi, mutta jos toisella leirillä on tämä sama luontopolku, valitsen itselleni rastin, joka ei ole keskellä metsää!

Onneksi isompien leirillä on annettu lapsille enemmän vapaa-aikaa, joten koko ajan ei tarvitse olla menossa - siitä ovat varmasti yhtä mielissään lapset kuin ohjaajatkin!